Heureka! Tiede ON hauskaa.

Oltiin tänään Joskan, Jutan ja Laurin kanssa Heurekassa katselemassa tiedettä. Aiheina oli mm. älykäs liikenne, luonnon “teknologiat” ja erilaiset pelit. Perusnäyttely on tullut jo moneen kertaan koluttua läpi, vaikka olihan sinnekin jotain uutta tullut. Älykäs liikennen piti sisällään asiaa esim. liikenneturvallisuudesta ja liikenteen ohjauksesta. Näytillä oli isot näytöt, joista pystyi seuraamaan reaaliaikaisesti suomenlahden laivojen liikkeitä, Helsingin keskustan joukkoliikennettä ja USA:n yläpuolista lentoliikennettä. Parilla eri ajosimulaattorilla saattoi havainnoida jarrutusmatkoja etc.

Kopioitu luonnosta -näyttelyssä esiteltiin erilaisia asioita, jotka ihminen on kopioinut luonnosta omaan käyttöönsä ja miten luonto on innoittanut tieteentekijöitä. Minä pelissä -näyttelyssä oli paljon erilaisia yksin- ja ryhmäpelejä ja selostuksia niiden toiminnasta, vaikutuksista ja käytöstä ihmismielen tutkimuksessa. Erityisen viihdyttävä oli peli, jossa yksin tai ryhmässä ohjattiin paria klovnia juoksemaan oikealle ja vasemmalle liikkumalla itse erityisen maton päällä. Hiki tuli ja hymyilytti!

Kaiken kaikkiaan oikein mukava poikkeus perus sunnuntairutiineihin!

Askartelua

CardBoy

Originally uploaded by Markus_.

Askartelu on aina mukavaa, siinä on samanlaista hetkestä irtautumista kuin joskus parhaimmillaan tiskaamisessa. Pitkästä aikaa tartuin saksiin ja näpertelin CardBoy-kalenterin. Samalla löysin myös monta hauskaa robottiohjetta, niitä en vielä paljasta, ajattelin rakentaa niistä itselleni pienen armeijan tulevan kämppäni ikkunalaudalle (phuuuh, vielä yli kuukausi muuttoon..).

Työnhakua

Ankara työnhaku on käynnissä ja erilaisia ihania nettilomakkeita on tullut täytettyä yksi, jos toinenkin. Välillä tuntuu, että yhtä hankalaa kuin lomakkeiden täyttely on keksiä tai tietää mitkä firmat olisivat lopulta mukavia paikkoja työskennellä.

Tämän videon perusteella Google ei olisi hassumpi, sen rinnalla alkavat monissa paikoissa mainostetut ilmaiset kahvit tai limut vaikuttaa aika laimeilta…

Kalajuttuja

On taas tullut luettua kaikenlaista. Viime vuonna oli mukava reissun päällä pitää kirjaa mukana ja pitkillä bussimatkoilla keskittyä johonkin tai toisinaan vain hakeutua tuopin ääreen ja rentoutua. Kirjat, joita luin olivat aika moninaisia; pari ensimmäistä oli ihan omia valintoja (oivia kirjoja muuten):

• Gabriel Garcia Marquez – One Hundred Years of Solitude
• Ernest Hemingway - A Farewell To Arms

Noiden jälkeen valtaosa kirjoista löytyi erinäisten hostellien kirjavaihdoista, joissa valikoima ei ollut järin häävi. Noista ajoista lähtien on tullut tasaiseen tahtiin luettua, hyvä niin sillä yöpöydällä ja kirjahyllyssä on lukemattomia kirjoja jonossa aivan riittävästi.

Äskettäin lukaisin Pikku prinssin, joka oli erinomainen – siitä nautti lukiessaan ja se on pysynyt mielessä siitä lähtien ja monet asioista valkenevat luultavasti pitkän ajan kuluessa,  jos silloinkaan. Pikku prinssistä jatkoin Hemingway-nälkäni tyydyttämistä lukemalla Hemingwayn Vanhuksen ja meren. Hemingwayt ovat aina pitäneet mut hienosti otteessaan ja hän on ehdottomasti yksi lempikirjailijoitani. Kyseisen kirjan pariin mua ohjasi myös pikkuisen Pikkis. Ei, Pikkis ei suositellut mulle tuota kirjaa vaan hänen mainioita kalajuttujen lukeminen on pitänyt kalastusasiat mielessä ja kun törmäsin tähän kirjaan oli yhtälö selvä. On muuten tällä hetkellä aika vimmattu halu päästä Kuubaan. On ollut jo pitkään, mutta nyt se taas nosti selvästi päätään. Joku päivä vielä… joku päivä.

Seuraavaksi käynen Joskan hehkuttaman A short history of nearly everythingin kimppuun. Vuoroaan jäävät odottamaan mm.:

• Hemingwayn Kilimandsaron lumet ja Kirjava satama
• Don DeLillon Underworld (yli 800 sivuinen järkäle, jota olen hiljakseen tahkonut heinäkuusta lähtien)
• National Geographicin Geography of Religion: Where God Lives, Where Pilgrims Walk

Lukematta on myöskin pari uusinta Remestä ja Taavi Soininvaaraa, niillä nyt ei olekaan niin kiire.

Omega-3:lla päivä käyntiin

Heräilin tuossa tunti sitten, kun yhtäkkiä puhelin soi ja toisesta päästä alettiin innokkaasti kertoa Omega-3 rasvahapoista, noista koko ruumiin pelastajista. Noin kolmannessa lauseessa soittaja kysäisi kuinka usein syön kalaa (saatuaan ensin selville, että en napis Omega-3-kapseleita). Tähän vastattuani, että aika harvoin tai ainakin epäsäännöllisesti, sain kuulla kunniani ja kuin opettajan suusta minulle kerrottiin, että kalaa pitäisi syödä ainakin kolme ateriaa viikossa tai sitten noita heidän näppäriä suoraan kotiin toimitettavia kapseleitaan.

En ostanut, voi olla, että olisi terveyteni tähden pitänyt, ehtinen myöhemminkin. Mutta oli vaan kummallinen tapa herätä tuollaiseen terveystietoiskuun.

Ongelmia domainin kanssa

Pahoitteluni teidän arkielämänne häiritsemisestä ja järkyttämisestä laiminlyömällä laskeuma.net-domainin ylläpidon. Oltiin Berliinissä käymässä ja domainin vuosimaksu oli sillä aikaa erääntynyt. Aiemmista pyynnöistä huolimatta vanha palveluntarjoaja ei ollutkaan siirtänyt domainia minun nimiini ja sen vuoksi en saanut ennakkoon erääntymisestä mitään varoitusta. Tämä vanha palveluntarjoajani ei onnistunut hoitamaan asiaa kuntoon kuin vasta puolentoista viikon kuluttua ongelman ilmentymisestä ja jada jada jada.

No, mutta nyt asiat taas rullaavat ja kaikki on minun omissa nimissäni ja hallinnassa, eikä ongelmia pitäisi esiintyä pitkiin aikoihin.

Oli hemmetin tuskaista aikaa odotella homman palautumista normaaleille urilleen, vaikka viime aikoina kirjoitustahti on ollut aika harva, tuli tuon vajaan kahden viikon aikana solkenaan sellainen olo, että nyt kirjoittaisin, jos vain voisin… tietty!

The Devil’s Miner

Eilen tuli Ylen Teemalta palkittu dokumentti, The Devil’s Miner, Boliviassa Potosín kaupungissa olevista Cerro Ricon kaivoksista. Dokumentti ei ollut yhtään hassumpi, mutta ehkä minulle hiukan tylsä siinä mielessä, että tiesin jo suurimman osan siinä kerrotuista asioista. Kuvaaminen oli hienoa työtä ja tuli lähes nostalginen olo katsella viime kesältä tuttuja paikkoja.

Kyseiset kaivokset ovat samat, joissa kävin viime kesänä, matkapäiväkirjan kirjoitus löytyy täältä ja mun ottamia valokuvia Flickristä. En nyt tässä enää kertaa mistä noissa kaivoksissa on kyse.

Vaikka kaiken sen köyhyyden ja kurjuuden tajusikin jo siellä ollessani tuntui silti todella oudolta, luultavastikin pahalta, kun dokumentin poika kertoi kuinka hän haluaisi jonain päivänä päästä matkustamaan Eurooppaan ja nähdä kaikki Euroopan kaupungit. Mahdollisuudet siihen, että näin kävisi ovat aika pienet – totesin hiljaa mielessäni sohvallani kaiken tämän mukavuuden keskellä muistellen omia maailmanympäri ulottuneita matkojani ja niitä lukuisia eri Euroopan maihin suunnattuja retkiä, sitä kuinka vierailin uteliaana turistina siinä epäinhimillisessä pätsissä missä hän käytännössä pakon sanelemana ansaitsee koulurahojaan ja sitä kuinka jälleen huomenna astun lentokoneeseen matkustaakseni kavereiden kanssa Berliiniin katsomaan museoita, katuja ja kauppoja sekä syömään ja juomaan olutta. Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, enkä tiedä milloin tunnen itseni hölmömmäksi, silloin kun tajuan tuon vai silloin kun siitäkin huolimatta jatkan elämääni kuten ennenkin.

Tätä postausta ei ollut tarkoitettu näin syväksi paatokseksi, niin vain kävi. Mutta, hmm, olen onnellinen siitä, että synnyin Suomeen. En väitä sitä, että materia ja matkustamisen mahdollisuus suoraan tekisivät onnellisemmaksi, mutta se, että minulla on mahdollisuus valita ostanko sitä materiaa tai teenkö halutessani jonkin matkan ja väittäisin, että tuo mahdollisuuden olemassaolo on hieno asia.

Huh, melkoista tajunnanvirtaa, saa nähdä tajuaako sitä kukaan muu, en jaksa lukea läpi vaan painan “julkaise”.

Viikonloppua

Hassua miten tuntuu siltä, etten olisi tehnyt koko viikonloppuna mitään vaikka kaikenlaista tulikin puuhattua. Perjantai meni lapsuudenkaverin synttäreitä viettäessä, mukavaa oli, paljon uusia tuttuja – se aina virkistää (ei niin, että vanhoissa mitään vikaa olisi). Eilen nautin Indyn kanssa auringosta ulkona ja sitten pääsin pitkästä aikaa Tapanilaan seinälle kiipeilemään. Kivaaa oloi ja kädet kiittää, päätettiin tehdä tosta nyt tapa, se olisikin hyvä tapa. Illalla Erottajalla soi suomeksi käännetty Italo Disco a lá Kasko. Outoa, mutta hauskaa ja tupa oli täynnä.

Tänään mietin puoliltapäivin miten nauttisin sunnuntaini rauhallisesti, ei ollut mitään ohjelmaa ja hesari-aamukahvi-yhdistelmä houkutteli. Niin ne vaan suunnitelmat muuttuu ja hetken kuluttua istuin autossa autotallissa ja työnsin The Magic Numbersin mahtavan Those the brokes levyn soittimeen (sen saa muuten Stupidosta hintaan 14,9€, Hop Hop!) ja suuntasin lentokentälle tapaamaan veljeä ja sen vaimoa. Sieltä matka jatkui Roihuvuoreen lapsuudenystävälle, josta jatkoimme Kuusijärvelle saunomaan savusaunaan ja uimaan avantoon. Oli erinomaisen mukava reissu, sauna oli loistava, mutta väkeä vähän liiaksikin.

Ennen kotiinpaluuta (iltayhdeksältä) käytiin kiinalaisessa syömässä, nam! Nyt jos katsoisi vielä yhden jakson 24:sta voisi viikonlopun kuitata koetuksi.

Ketäköhän tämäkään lopulta kiinnosti, ei varmaan ketään, mutta kirjoitinpahan kuitenkin.

P.S. Kun kaarroin auton takaisin tallin eteen, Magic Numbersin viimeinen biisi loppui ja levy alkoi alusta, ympyrä sulkeutui ja mä olin hämilläni ekan biisin alkaessa uudestaan, olinko ajamassa autoa talliin vai pitikö peruuttaa ulospäin.

Lunta, vihdoin!

Lunta, vihdoin!

Originally uploaded by Markus_.

JEEE!!!

Visuaaleja #12

• Vesa Nopanen on ikuistanut kauniisti dysmelia-nimisestä raajojen epämuodostumasta kärsivien elämää. Hänen kuvansa ovat nähtävillä hänen kotisivuillaan sekä mahdollisesti myöhemmin jossakin julkisessa tilassa. Fyysiset teokset ovat tällä hetkellä esillä Sataman yksityisessä galleriassa Satama ArtSpacessä.
• Magnum Photos on julkaissut sivuillaan tribuutin edesmenneen kuvaajan Leonard Freedin kunniaksi. Kuvat ovat hienoja ja mukana on myös tekstejä.
  

  “Born in Brooklyn, New York to a working-class Jewish parents of Eastern European descent, Leonard Freed began taking photographs while in the Netherlands in 1953. Photography became Freed’s method of exploring societal violence and racial discrimination, and his coverage of the American civil rights movement brought him initial distinction. …” (http://www.magnumphotos.com)