Painostuksesta pitänee kai kirjoittaa pieni päivitys. Ei ole tehnyt hirveesti mieli näin kesäaikaan viettää töiden jälkeen aikaa koneen ääressä. Elämä on jatkunut aika lailla samaan malliin kuin aiemminkin mainitsin. Töitä tulee tehtyä ja into kantaa edelleen. Vapaa-aikaan kuuluu harvinaisen mukavia ihmisiä, juhlia, liikuntaa, musiikkia ja lukemista. Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut koluttua monia vanhoja levyjä läpi suurella innolla. Luettavaa taas on huomattavasti enemmän kuin mitä aika antaa myöden lukea. Viime viikonloppu meni Tampereella ja oli mulle selvästi vuoden eka todellinen kesäviikonloppu. Nyt ei tekisi mieli tehdä mitään muuta kuin olla ulkona. Onneksi tiedossa on useampikin mökkiviikonloppu. Sunnuntaina uskaltauduin ekaa kertaa HYVIN pitkään aikaan koripalloa heittelemään ja samantien jäin koukkuun. Nyt eteisen hyllyllä komeileekin uusi koris, jota kävin jo viereisen korttelin kentällä kokeilemassa, ässää!
Iltalenkillä käydessä kävi mielessä, ettei viimeaikaiset vauhkoamiset suomalaisten huonosta kunnosta voi pitää paikkansa, sen verran tungosta oli kävelyteillä. Juoksu oli enemmänkin pujottelua muiden lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden ja rullaluistelijoiden seassa. Saman reitin varressa näin myös ison melojaryhmän, neljä eri koriskenttää täynnä pelaajia, kahdet tenniksen pelaajat, yhden pesisporukan ja yhden futismatsin…
Nyt: Istun sisällä ja kirjoitan viimeistä merkittävää opiskelutyötäni, ärsyttää ja motivaatio on alhaalla, koska ulkona on hieno keli ja sitä saa nykyään töidenkin puolesta viettää ihan riittävästi aikaa koneen ääressä.Viimeinen kuukausi on mennyt kuin siivillä. Takana on nyt tosiaan jo neljä viikkoa töitä, mielenkiintoista on ollut ja joka päivä olen mennyt mielelläni töihin. Syinä siihen ovat erittäin mukavat työkaverit ja mielenkiintoinen aihepiiri työtehtävien suhteen.
Sain avaimet uuteen asuntooni pari viikkoa sitten ja olen hiljalleen siirtänyt tavaroita sinne, tällä hetkellä kämpässä on aika moinen sekasotku, koska aikaa ei yksinkertaisesti ole ollut tavaroiden järjestämiseen. Päätin käydä hommaan käsikisi vasta, kun tuo koulutyö on hoidettu. Sitten voin hyvällä omalla tunnolla tehdä vapaa-ajallani mitä haluan. Yhtäkään yötä en ole vielä uudella asunnolla viettänyt, mieli kyllä tekisi.
Elämä on ollut varsin intensiivistä nuo viimeiset neljä viikkoa, lähes joka ilta on ollut töiden jälkeen jotenkin ohjelmoitu, on tullut tavattua kavereita, kiipeiltyä, kirjoitettua koulutyötä, hoidettua kummityttöä, muutettua jne. Ei ole siis tylsäksi käynyt aika, mutta moni mukava asiakin on jäänyt odottamaan tulevia vapaita hetkiä; laatikoissa odottaa monta lukematonta kirjaa, tietokoneella odottaa käsittelemättömiä valokuvia ja kamera janoaa uusia otoksia. Liikkua pitäisi enemmän ja tahtoisin tavata monta kaveria.
Että sellaista tähän päivään.
Vuosi sitten:
Käväisin Flickrissä katsomassa mitä tein vuosi sitten ja löysin oheisen kuvan, jonka ilmeisesti otin 15.4.2006. Silloin olin vuorilla Chilessä Ossin ja Kikin kanssa. Ilma oli hieno ja taisipa olla pääsiäisviikonloppu. Elämä oli varsin huoletonta (en nytkään koe itseäni huolien valtaamaksi, mutta tuo huolettomuus oli hyvin erilaista). Päivät täyttyivät uusista asioista ja joka päivä oli uusi seikkailu. Niin on tosin nytkin jokainen päivä ollut erilainen ja täynnä uutta. Suuri ero oli siinä minkälaisilla aktiviteeteillä tuolloin vuosi sitten päiväni täytin. Ulkona tuli oltua aivan järjettömästi ja liikuntaa harrastettua ihailtavan paljon, kun taas sisällä, paikallaan koneen ääressä pysyttelin hyvin minimaalisesti. Tuolloin en tiennyt tulevaisuudestani juuri mitään. Vaihtoehtoja oli likipitäen miljoona. Mihin aion keskittyä, kun palaan Suomeen, missä tulen asumaan, kaikki oli avointa ja nyt olen jälleen Suomessa ja elämän perusasiat on selvillä taas melko hyväksi toviksi eteenpäin. Aika rauhoittava fiilis, vaikken aiokaan tähän olotilaan tuudittautua loppuelämäni ajaksi.
Tässä tämmöinen hetken mielijohteesta tehty pinnallinen heijastelu elämäni parin vaiheen välillä. Ajatuksia tuli jälleen käsiteltyä ja nyt voi palata taas Wordin ja hankintatoimen arvostuksen pohtimisen pariin.
Jos olet miettinyt miksi lähes jokainen iPodin suoja on melko ruma et ole ollut ainoa asiaa pohtinut – jotkut ovat jopa tehneet jotakin asian muuttamiseksi. Mikäli joskus vielä ostan uuden podin sen suojaksi tulee takuuvarmasti joku noista kelmuista!
Haitarimusiikki ei terminä ole koskaan saanut minussa aikaan mitään suurta mielenkiintoa, mutta nuo Johannan MySpaceen laittamat kappaleet on tullut kuunneltua läpi jo kahdesti, osa on mielestäni erinomaisia ja toiset taas ihan ok. Olisi kiva kuulla koko levy läpi ja etenkin nähdä nainen livenä esiintymässä.
Viikko töitä on tosiaan takana ja edelleen olen innoissani. Ihmiset vaikuttavat mukavilta ja ovat ottaneet hienosti minut mukaan porukkaansa, työnkuva on mielenkiintoinen ja pääsin samantien kiinni ihan oikeisiin töihin.
Nyt vielä pitäisi saada ne viimeiset koulutyöt tehtyä ja valmistautua muuttoon. Eletään kuulkaas jänniä aikoja!
Ideana on siis merkitä esim. äidin ja isän puhelinnumerot kännykkään seuraavan tyylisillä nimille “ICE Äiti” ja “ICE Isä”, jotta ympäri maailman ihmiset voisivat sinun joutuessasi onnettomuuteen löytää puhelimestasi sellaisen numeron, johon kannattaisi soittaa tiedustellakseen esim. veriryhmää, lääkeallergioita ja tietysti ilmoittaa tilanteesta. Hyvä idea, joka kuitenkin vaatii melko laajaa tiedonlevitystä ja asian tiedostamista. Käyppä siis lukaisemassa yo. linkin takaa löytyvä lyhyt selostus, niin osaat ainakin etsiä onnettomuustilanteessa uhrilta tuon numeron, jos et omaan puhelinluetteloosi halua nimiä muuttaa.
HA! Eilen oli jälleen yksi työhaastattelu, mutta enempää ei tule ei ainakaan hyvin pitkään aikaan, mut meinaan palkattiin eilen. Melkein yhtä hienoa kuin työpaikan saanti on se, ettei enää tarvitse hakea töitä. Duuni on juuri sitä mitä toivonkin, niin lähellä aikaisemmissa töissä ja opinnoissa olen oppinut, täytyy myöntää, että oon aika innoissani.
Amerikassa ollaan huolissaan siitä, että puhelinyhtiöt ja verkko-operaattorit tulevat saamaan vallan Internetyhteyksien sisällön kontrolointiin ja, että tämän seurauksena Internetin luonne vapaana tiedonvälityskanavana kuolee. Kauhuskenaarioissa pelätään Internetin kokevan saman kohtalon kuin minkä sanomalehdet ja radio kokivat lupaavan alun jälkeen, jolloin niiden käyttö säännösteltiin ja sisällöstä tuli harvojen suuryritysten tuottamaa.
Paremmin tämä kauhukuva on maalattu oheiseen videoon. En osaa sanoa kuinka todennäköinen tuo uhka on ja mitä (jos mitään) täällä vanhalla mantereella kävisi, mikäli tuo uhka USA:ssa toteutuisi. Joka tapauksessa toivon varsin hartaasti, ettei em. käy toteen. Lisää aiheesta: http://foureyedmonsters.com/neutrality/
Mikäli pidät saduista ja satumaisista elokuvista, etkä pelkää satuja, jotka sisältävät julmia asioita. Mikäli pidät hienosta kuvauksesta, hyvistä ja pahoista kertovista tarinoista. Mikäli pidät hyvistä elokuvakokemuksista, jotka ovat muutakin kuin Ameriikan kultaa loistetta ja aseita (jotka nekin toisinaan toimivat hyvästä viihteestä) ja jotka tuovat mieleen ne lapsuuden mielikuvitukselliset sadut. Mikäli lista herätti positiivisia tuntemuksia käy katsomassa Pan’s Labyrinth, mene jo!
Mikäli minun mielipiteeni ei vakuuta voin kertoa myös, että tämä erinomainen espanjalainen elokuva on saanut mm. kuusi Oscar-ehdokkuutta ja läjäpäin muita tunnustuksia.
Olipa muuten kiva seurata elokuvassa puhuttua espanjaa ja todeta ymmärtävänsä valtaosan, teki ihan mieli taas alkaa harjoittaa sitäkin taitoa taas uudestaan. Elokuvan jälkeen oli jännä kävellä pitkin Helsingin katuja isojen lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen kaduille – mikäli käyt tai olet jo käynyt katsomassa elokuvan saatat ymmärtää mitkä kohdat elokuvasta tulivat mieleeni.
Täällä eteläisessä kantakaupungissa asustellessa on saanut tai joutunut seuraamaan pysäköinnin kehittymistä. Autojen määrä sen kuin kasvaa ja pääasiassa autojen kokokin. Siitä syystä pysköintitila käy vähiin ja turhautuneet ihmiset jättävät autonsa aivan mihin sattuu ja miten sattuu. Autoja löytää varsinkin nyt talvella viikottain suojateiden päältä, jalkakäytäviltä, bussipysäkeiltä ja taksitolpilta. Näiden lisäksi kaduille ja jalkakäytäville pysähdytään täydentämään kauppojen hyllyjä, ostamaan ruokaa kaupasta sekä tekemään kunnostustöitä. Siellä seassa sitten koittavat ihmiset, kirjaimellisesti vauvasta vaarin, ja joukkoliikenne selvittää tiensä perille. Toisinaan hurjaa katsottavaa ja kiitän kaikkia mahdollisia tahoja siitä, etten ole vielä joutunut todistamaan esim. kenenkään naapurin ala-asteella käyvän lapsen jäämistä auton alle, läheltä pitää harva se päivä.
Mä olen sitä mieltä, että jotakin pitäisi tehdä, esim. härskit veroalet/pysäköintialet tai jotain vastaavaa pikkuautojen ostajille ja vielä kovemmat alet kokonaan autottomille. Tai toisinpäin, keppiä auton ostajille ja vielä enemmän ison auton ostajille, ihan miten sen haluaa muotoilla. Nurkilla näkee muutamia pikku-Smarteja ja hemmetti sentään ison katumaasturin viemään tilaan saisi kaksi tai kolme Smartia. Kuluttaisivatkin ja törmäilisivätkin vähemmän.
No joo, helppohan se on saarnata vielä, kun itsellä ei ole edes mahdollisuutta auton hankintaan. Katsotaan sitten uudestaan, kun palkkaa on tullut joitakin vuosia ja mökkimatkalle olisi tunkemassa pari jälkikasvun edustajaa, niiden äiti ja kultaiset noutajat.
Tässä vielä pari tyylinäytettä pysäköinnistä tältä päivältä:
Viimeisimmät kommentit