Huhuu, tanaan tein jotain todella upeaa. Olin sateisessa ja aallokkoisessa Tyynessameressa uimassa lukuisten villien ja vapaiden delfiinien kanssa. Ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista tana vuonna!
Olen nyt Kaikourassa Uuden Seelannin etelasaaren itarannikolla, pienessa rantakylassa, joka on tunnettu uskomattoman rikkaasta merielaimistostaan. Tarjolla on runsaasti lintuja, kaloja, hylkeita, delfiineja ja valaita. Uimaan lahdin Dolphin Encounter -nimisen firman kanssa ja olipa kerrassaan hienosti jarjestetty reissu. Kaikki meni nappiin. Sita on tassa vuoden mittaan ehtinyt nahda jo jos jonkinnakoista yrittajaa ja nyt puhuttiin toimivasta jutusta!
Vartin veneretken jalkeen nahtiin ensimmaiset delfiinit ja hetken kuluttua paastiinkin jo markapukuinemme, rapyloinemme ja snorkkeleinemme veteen. Oppaiden kehoituksesta jokainen meista piti mahdollisimman kummallista moykkaa delfiinien mielenkiinnon herattamiseksi ja niiden viihdyttamiseksi. Eika aikaakaan, kun ensimmaiset evakkaat olivat vierella pyorimassa. Oli todella uskomatonta olla alle metrin etaisyydella noista hienoista elaimista, pitaa katsekontaktia sellaisen kanssa ja leikkia piirileikkia minuuttikaupalla saman delfiinin kanssa.
Paluumatkalla veneen ymparilla pyori noin 200 yksilon parvi suurissa aalloissa surfaten ja valilla nayttavasti ilmaan hyppien. Enaa en ihmettele delfiinidokumenteissa nakyvien ihmisten loputonta innostusta naita elaimia kohtaan, ma oon myyty! Muutamin paikoin nahtiin myos uskomattoman kokoisia lintumaaria lahinna hyttysparvilta muistuttavissa kasoissa.
Ennen Kaikouraan saapumista olin kaksi paivaa Christchurchissa ja tein lahinna pikaiset kaupunkikierrokset jalkapatikkaan, tapasin pari Boliviassa tapaamaani matkatuttua ja kavin heidan kanssaan katsomassa hauskaa yhden hengen teatteriesitysta rugbysta. Christchurchiin lensin pohjoissaarelta Aucklandista, jonne olin saapunut kolme nelja paivaa aiemmin Santiagosta. En suinkaan viettanyt aikaani Aucklandissa vaan heti Santiagosta saavuttuani vuokrasin lentokentalta auton ja kolme paivaa ajoin hullun lailla Aucklandin pohjoispuolista osaa koluten. Itarannikkoa ylos pohjoisimpaan karkeen ja lansirannikkoa takaisin alas. Kilometreja kertyi reilut 1200. Kaikki mita olen tahan mennessa nahnyt on ollut todella kaunista, vehreaa, rauhallista ja … kaunista! Tiet ovat mutkittelevia ja makisia, liikennetta vahan ja harva se hetki tekee mieli pysahtya ihmettelemaan maisemia. Kauniin luonnon lisaksi vaikutuksen ovat tehneet mukavat ihmiset seka todella mukavat hostellit. Muutos Etela-Amerikasta tanne tullessa oli melko suuri monessa suhteessa, ehkei taalla ole samalla lailla luonnetta, mutta aarimmaisen miellyttavaa, helppoa, siistia ja toimivaa, mutta NIIN KALLISTA Etela-Amerikkaan verrattuna!
On ollut mukava viikko matkustella ja edessa on viela lukuisia hienoja kokemuksia (liikaa kaytettavissa olevaan aikaan nahden), mutta kotiinpaluun ollessa jo niin lahella alkaa ajatukset yha useammin harhailla Suomeen. Huomenna matka jatkuu itarannikkoa pohjoiseen varmaankin Abel Tasmanin kansallispuistoon ja sielta sitten etelarannikkoa alaspain. Nahtavaksi jaa mihin kaikkeen aika riittaa, kesken se loppuu jokatapauksessa se on varmaa.
