Arequipasta tie vei aikaisin aamulla halki eteläisen Perun aavikoiden Tacnan kaupunkiin, joka sijaitsee aivan Perun ja Chilen rajan tuntumassa. Yleisin keino ylittää raja Chilen puolella sijaitsevaan Arican kaupunkiin on ottaa colectivo eli kimppataksi. Heti bussista noustuani olin colectivokuskien ympäröimä ja päätin lähteä katsomaan yhden mukaan. Tie vei firman toimistolle viereiseen taxiterminaaliin, katsottiin passi ja mun rinkka laitettiin toimistoon säilöön. Kuski halusi välttämättä syömään mun kanssa ja niin otettiin taksi johonkin paikalliseen räkälään, jossa loppuen lopuksi vain juotiin kaljaa ja juteltiin. Aikaa kului pari tuntia, jonka lopuksi tuli joku ihme rahasählinki, josta olin mielestäni hyvin kärryillä ja olinkin, mutta taksiterminaalille palattuamme äijä katosi johonkin ja sanoi palaavansa pian. No ei yllättäen palannut pariinkymmeneen minuuttiin, joten otin toisen firman ja pääsin viidessä minuutissa auton kyytiin. Tappio oli se, että vaikka sen rahasählingin aikana mun piti antaa chilen pesoja ja vastineeksi sain Perun soleja, jotka sittemmin paljastuivat vääriksi…
Rajanylitys meni melko ongelmitta Perun puolella, mutta Chilen puolella rinkka läpivalaistiin kahdesti ja molemmat reput käytiin läpikotaisin läpi, tässä rytäkässä pikkurepun vetskari hajosi, alkoi olla v-käyrä aika korkealla. Aricassa riensin samantien bussiterminaalille ja ostin lipun Iquiqeen ja sieltä Santiagoon. Tuntui hyvältä olla taas Chilessä.
Bussimatka Aricasta Iquiqeen oli melko ikävä, puolentunnin matkan jälkeen alkoi vatsa taistella ja loppumatka menikin vessan puolella. Iquiqeen saavuin puolen yön kieppeillä aivan voimattomana, onneksi hostelli oli varattuna etukäteen, joten otin taksin ovelta ovelle ja kuolleena vaivuin sänkyyn. Iquiqessä viivyin vajaat kaksi päivää, mutta koko Etelä-Amerikan reissuni ainoa terveysongelma, ripuli, piti mut melko rauhallisena enkä siis voi juurikaan sanoa nauttineeni.
Iquiqestä otin vihdoin kunnon cama-bussin, siis luksusversion, jossa penkkejä on vain kolme rinnakkain ja jokainen penkki kaatuu käytännössä täyteen makuuasentoon, aivan loistavaa. Matkaa Iquiqestä Santiagoon on reilut 2000 kilometriä ja aika tarkalleen 24 tuntia. Mitä pidemmälle matka meni sitä levottomampi ja odottavampi fiilis oli. Kun vihdoin seisoin väsyneenä Santiagossa bussiterminaalin pihalla yhden tietyn punapään kanssa olin onnellinen. Puolentoista kuukauden reissu oli ohi.
