Jul 14
Jälleen vanhojen muistelua, maisema on jostain El Chaltenin ja El Calafaten väliltä, siis Argeniinan Patagoniasta. Kuva on otettu helmikuussa. Santiagossa (aika pitkälti koko Chilessä) on satanut koko viikon ja ajatukset tahtoo karkailla kokoajan jonnekin lämpimään ja kuivaan.
Feb 28
Nyt sitä viimeistään ymmärtää tän maan valtavan koon. Lähdettiin El Chaltenista kuudelta illalla “paikallisbussilla” El Calafateen, matkan kesto n. 4 tuntia. Jouduttiin hengailemaan kaupungilla puoli kolmeen yöllä bussia odottaen. Ajan sai kulumaan kohtuu helposti syömällä ja juomalla. Calafatesta bussi vei meidät Rio Gallegosiin, kesto n. 4-5 tuntia. Siellä odoteltiin n. tunti seuraavaa bussia, joka kuljetti meidät Tulimaahan Rio Grandeen, kesto n. 9 tuntia, josta tosin meni järjettömän iso osuus Chilen ja Argentiinan rajoilla. Argentiinalla ei ole yhteyttä saarelleen vaan välissä on Chilen omistama alue, joten raja ylitettiin kahdesti. Rio Grandessa vaihdettiin todella kehnoon menopeliin, joka kuskasi meidät Ushuaiaan, kesto n. 3 1/2 tuntia. Tämä matka ei näytä kartalla juuri miltään.
Kun illalla päästiin hostelliin (Hostel Antarctica) oli melko räjähtänyt olo. Hostelli on todella mukava ja kotoisa! Seuraavana päivänä kierrettiin hieman kaupunkia, lÿdettiin yksi hotelli, jonka aamiaishuoneen TV:stä pystyttiin katsomaan Leijonien finaali (ainoa tapahtuma Olympialaisista, jonka näin), hemmetti kun menivät häviämään. Ärsytys ei varmasti kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin Suomessa kaiken humun keskellä. Iltapäivällä tehtiin reilun neljän tunnin purjehdus Beaglen salmessa kaupungin edustalla, oli mukava tuntea raikas meri-ilma, nähdä jälleen merileijonia ja pingviinejä ja erityisesti kuulla täällä asuneista alkuasukkaista, Yamana-kansasta. Meidän opas oli melko nuori Argentiinalainen jätkä, jonka kanssa oli mielenkiintoista jutella turismin vaikutuksista kaupunkiin ja etenkin sen ympäristöön. Erityisen huolissaan mies oli Etelämantereen tulevaisuudesta. Hänen mielestään se pitäisi pyhittää pelkästään tieteelle ja sitäkin varten pystytettävien tukikohtien määrää pitäisi rajoittaa. Ushuaia on merkittävä satama Antarktisaluksille.
Illalla lähdettiin norjalaisten ystäviemme kanssa ulos, oli mukavaa, mutta mun piti luovuttaa melko aikaisin, kun viime päivät oikutellut vatsa alkoi kipeytyä oikein kunnolla, sen takia viimeyön unet jäi aika vähiin ja tänään onkin tullut otettua todella rauhallisesti.
Päätettiin vuokrata auto niiden norjalaisten kanssa. Me saadaan auto tänään illalla ja lähdetään huomenna ajoissa liikenteeseen. Ushuaiaan palataan vielä saman päivän iltana. Maisemat täällä on hienot ja lähiseuduilta pitäisi löytyä vielä hienompiakin paikkoja.
Feb 23
Palattiin juuri kolmen yön patikointirupeamalta. Nyt on nähty hienoja maisemia, saatu ekat rakot syntymään ja puhkeamaan, leikitty onnettoman vuokrakaasukeittimen kanssa ja tehty pari uutta tuttavuutta. Reitit vaihteli todella hiljaisista hyvin vilkkaasti kuljettuihin, maisemat olivat poikkeuksetta upeat. On hienoa, että ainakin vielä puisto on saatu pidettyä hyvin puhtaana, jäätiköiltä alkunsa saavat joet ja järvet ovat kristallin kirkkaita ja täysin juomakelpoisia.
Oli hienoa taas tänään päästä suihkuun ja oikean ruoan ääreen. Tämä päivä ja huominen ollaan aika hissukseen, huomeniltana alkaakin sitten semmoinen 26 tunnin bussimaraton, joka päättyy Ushuaiaan.
Feb 20
Saavuttiin tänään suuren kansallispuiston, Parque Nacional Los Glaciaresin, laidalle El Chalteniin. Tämä on todella pieni ja nuori kaupunki, joka elää käytännössä pelkästään upeasta luonnosta nauttivien turistien voimasta. Puistossa on paljon hienoja korkeita ja kuulemma vaikeita vuoria, jäätiköitä, järviä ja metsää. Todella viihtyisän oloinen paikka! Ollaan tämä yö hostellissa ja huomenna suunnataan puistoon telttailemaan ja vaeltamaan. Paikka on tunnettu todella oikukkaista sääoloistaan, joten saa nähdä millaiseen myräkkään joudutaan. Tällä hetkellä ulkona on täydellinen keli…
Feb 18
Matkattiin Barilochesta taas semmoiset 15 tuntia Atlanttin rannalle Puerto Madryniin. Aikainen aamu ja huonosti nukuttu bussiyö vaati veronsa ja aamupäivä meni nukkuessa hostellilla. Puolenpäivän aikaan uskaltauduttiin kaupungille ja kävästiin netissä. Kummasteltiin ilman kuumuutta ja pian koko kaupungista pamahti sähköt pois. Palattiin hostellille ja todettiin lämpötilan olevan siinä +40 hujakoilla, on voinu pakastimet, jääkaapit ja ilmastointilaitteet olla melko lujilla. Kierreltiin kaupunkia ja rantaa, mitään kauheen ihmeellistä ei tehty.
Seuraavana päivänä lähdettiin pikkubussilla luontokierrokselle Peninsula Valdesiin. Käytiin veneellä katselemassa merileijonia, lintuja ja pingviinejä, vähän snorklailtiinkin. Bussilla jatkettiin ympäri niemeä ja nähtiin lisää merileijonia, merinorsuja ja pingviinejä, mutta paikan päätähdet jäi näkemättä. Se tiedettiin jo etukäteen, ettei tähän aikaan ole valaita, mutta delfiinejä ja miekkavalaita olisi voinut nähdä (ne tulevat tuonne syömään merileijonia), mutta eipä nähty ja se oli iso pettymys!
Kokonaisuutena tosta reissusta jäi aika ylimainostettu maku, hienoinen pettymys siis. Se olisi ollut varmaan huomattavasti vaikuttavampi niiden isojen elikoiden läsnäollessa.
Me jäätiin Ossin kanssa niemelle Puerto Piramidesiin yhdeksi yöksi telttailemaan. Leirintäalue oli paikallisen poliisiaseman takapihalla ja kyseisten poliisien pyörittämä bisnes, oli kohtuullisen turvallinen olo. Jostain syystä kuitenkin unet jäi aika huonoiksi.
Aamulla otettiin paikallisbussi Puerto Madryniin josta jatkettiin iltapäivällä Rio Gallegosiin. Matkaseurana meillä oli kolme ruotsalaistyttöä, oikein pirteitä tapauksia. Bussimatka oli toistaiseksi huvittavin. Elokuvia tuli yhteen menoon kolme kpl. Ensin joku paikallinen pätkä sitten Blade (kello oli noin 18-19 ja bussissa oli melko paljon alle 6 vuotiaita… kauniita unia pikkuiset) ja vielä Pako Alcatrazista. Meillä oli paikat vessan vieressä, jota pidettiin jostain kumman syystä ekat tunnit kiinni, ilmeisesti koska apukuski halusi nukkua, eikä ovea siis saanut paukuttaa! Bussin stuertti oli tästä hyvin tarkka ja hän kiersi bussissa valistamassa kuinka ovi tulee avata ja sulkea. Alkuillasta yksi pikkutyttö alkoi oksentaa ja hän juoksikin melko taajaan vessassa oksulla, haju oli hurmaava!
Rio Gallegosissa tavattiin kaksi norjalaista jätkää, jotka oltiin tavattu jo Barilochessa. Heiltä kuultiin, että bussit Ushuaiaan ovat hyvin täynnä, aikaisimmat vapaat paikat sai n. 4-5 päivän päästä. Me ostettiin liput El Calafateen ja jatketiin sinne ensimmäisella aamubussilla. Vaikka hostellit täällä ovatkin hyvin täynnä onnistuttiin saamaan pedit tosi viihtyisästä paikasta. Päivä meni aika pitkälti jatkosuunnitelmia miettiessä ja lopulta saatiin ne lyötyä lukkoon. Tänään mennään Perito Morenon jäätikölle ja huomenna 5 yöksi El Chalteniin, jossa meinataan vaeltaa suurin osa ajasta. Hostelli on varattuna, bussiliput ostettuna aina Ushuaiaan asti ja Ushuaiastakin on hostelli varattu. Tällä hetkellä loppureissun puitteet on aika valmiit siis.
Käytiin eilen illalla kaljalla niiden norjalaisten kanssa, tosi mukavaa porukkaa ja tavataan ne varmaan taas El Chaltenissa, tänään mennään ehkä vielä niiden ruotsalaismimmien kanssa ulos.
Ollaan pitkin matkaa ihmetelty kuinka kaikkialla työntekijät hengaa messengerissä, mutta tossa pari päivää sitten selvisi, että lähes kaikki bussifirmat, hostellit ja matkanjärjestäjät käyttävät sitä puhelimen sijasta varausten tekemiseen ja asioiden tiedusteluun, huvittavaa!
P.S. Pahoittelut siitä, että sivut oli alhaalla jonkin aikaa, tietokantapalvelimen asetuksia oli muutettu ja mä en ollut oikein ajantasalla siitä muutoksesta.
