Vanhasen tekstiviestijupakka on päässyt julkisuuteen myös täällä Chilessä. Mä en ollut kuullutkaan koko jutusta ennen tämän aamuista metromatkaa koululle. Santiagossa julkaistaan Publimetro nimistä lehteä (vissiinkin sama lafka kuin Helsingin Metro-lehti) ja sen tämänpäiväisessä numerossa tosiaan mainittiin tuo tekstiviestijuttu, kerrottiinpa siinä jopa, että Ilkka Kanervalla (tosin lehdessä luki Ikka Kanerva) oli syksyllä samantyyppinen juttu.
On se hyvä, että Suomi saa maailmalla julkisuutta…
Perjantaina päättyi ensimmäinen oikea opiskeluviikko lopullisen lukujärjestyksen mukaisesti käytynä. Sitä edeltävällä viikolla kävimme siis vain kiertelemässä erilaisilla kursseilla, jonka perusteella teimme valinnat. Alla minun valitsemani kurssit:
Varsin mukavia kursseja kaikki 
Perusteluna voisi sanoa, että nuo kurssit on varsin interaktiivisia ja ryhmätyötä sisältäviä, jolloin tulee käytettyä kieltä paljon enemmän kuin puhtailla teorialuennoilla.
Koululla kävi esiintymässä yhden uusseelantilaisen koulun (Nelson Marlborough Institute of Technology) täti esittelemässä heidän seikkailuturismikoulutusohjelmaansa. Vaikutti melko houkuttelevalta… Mentiin Ossin kanssa jututtamaan sitä esityksen jälkeen ja hän antoi minulle yhteystietonsa ja kutsui tutustumaan kouluunsa syksyllä, kun menen Uuteen-Seelantiin. Tarjolla olisi kuulemma ohjelmaa vaikka opiskelijoiden kurssien mukana. Houkutteleva tarjous!
Mar 28
Vihdoin tuli tämän kevään ja tämän mantereen keikkakausi avattua! Perjantaina olimme Ossin kanssa seuraamassa Manu Chaon Santiagon keikkaa Centro Cultural Estacion Mapocholla. Manu Chao oli esiintynyt jo aiemmin tällä viikolla ilmaiseksi kaupungin köyhässä osassa, jonne (espanjan opettajamme mukaan) paikallisetkaan perustoimeentulon omaavat eivät oikein uskalla mennä. Mä en varsinaisesti voi sanoa olevani mikään Manu Chao-fani; yhden levyn kuitenkin omistan ja tykkään monista biiseistä.
Keikka oli suurehkossa vanhassa hallissa, joka oli karulla tavalla hieno. Me ei jaksettu puskea koko ihmismassan läpi eturiviin vaan tyydyttiin jäämään aika taakse, jossa akustiikka ei selvästikään toiminut järin hyvin. Varsinkin keikan eka kolmannes kuulosti aikamoiselta puurolta. Bändi heitti pitkän setin, jonka välissä oli poliittisluontoinen puhe Mapocho-kansan oikeuksien puolesta. Suurin osa biiseistä oli väännetty melko räyhäkkään menevään muotoon ja yleisö oli mukana.
Musiikillisesti keikka oli mulle ainakin pienoinen pettymys. Toisaalta yleisö viihtyi sen verran hyvin näytti sen, että yleinen fiilis nosti minunkin tunnelmaa reilusti. Harvassa oli ne hetket, että yleisö olisi ollut hiljaa ja paikallaan (kuten myös ne hetket, jolloin saattoi hengittää pilven sijaan raitista ilmaa…).
Mar 14
Eilisestä tosiaan tuli melko rankka päivä… Muutettiin kamat sisään ja järjestettiin tavaroita paikoilleen. Iltapäivän päätteeksi tehtiin eka ateria kotona (kuulostaapa hassulta sanoa sitä kodiksi) ja mentiin illalla katsomaan keskustassa pidettyä uuden presidentin kunniaksi järjestettyä festaria. Kadulla oli n. 200 000 katsojaa, esiintymässä oli erinäisiä artisteja eripuolilta Etelä-Amerikkaa. Tapahtuman päätteeksi uusi presidentti piti puheen. Puhe ja tunnelma yleisesti oli todella riehakas enkä voisi ikinä kuvitella, että ihmiset Suomessa käyttäytyisivät samalla tavalla. Puhe oli todella populistinen ja tunteella esitetty. Ihmiset kaduilla heiluttivat lippuja, hurrasivat, huusivat, tanssivat ja lauloivat. Toisaalta eron ymmärtää. Michelle Bachelet on Chilen ensimmäinen naispresidentti ja tiedossa on varmaankin muutoksia varsinkin naisten asemaan. Chile on hyvin perinteinen maa ja naisten asema ei ole (ollut) järin häävi, esim. avioeron mahdollisuus tuli voimaan kaksi vuotta sitten.
Tapasimme juhlien jälkeen ruotsin mimmit ja käveltiin loputtomalta tuntunut matka meidän kämpille. Illasta muodostuikin oikeastaan tuparit ja juhlinta jatkui myöhään aamuun. Olikin melko mukava herätä yhdeksäksi espanjan tunnille. Loppupäivän tutustuimme eri kurssimahdollisuuksiin erinäisten opintolinjojen johtajien kanssa. Positiivista on ollut se, että jokainen jonka kanssa olemme olleet tekemisissä opintojen merkeissä on ollut erittäin ystävällinen ja avulias!
Tänään me oltiin Kikin kanssa tutustumassa ensimmäiseen oikeaan kurssiin, jonka aiheena oli neuvottelutaito. Kolme tuntia lähinna proffan yksinpuhelua. Melko suuri osa jutuista meni ohi mun ymmärryksen, mutta toisaalta jotain ymmärsikin. Luentojen jälkeen mentiin syömään kampuksen ruokalaan, positiivinen yllätys oli se, että sieltä saa ihan kunnon ruokaa varsin kohtuulliseen hintaan (n. 2,3 euroa). Ruokailun ohessa saatiin luotua ensimmäiset kontaktit paikallisten opiskelijoiden kanssa. Jutustelun tahti oli, hmm, varsin rauhallinen.
Nyt kotiin ja unta palloon, on meinaan päiväunet paikallaan.
Mar 12
¡Hola! Matka jatkui Ushuaiasta Punta Arenasiin Chilen eteläisimpään kaupunkiin, jossa vietin vajaa kaksi päivää. Kaupunki on Magalhaesin salmen rannalla hieman mäkisessä maastossa ja on mielestäni hyvin sympaattisen oloinen paikka, kaupunkina huomattavasti Ushuaiaa miellyttävämpi ja aidompi.
Lensin 3.3. Santiagoon, jossa vietin viikonlopun yksinäni kaupunkia kierrellen. Ensituntemukset olivat positiiviset; kaupunki on todella iso ja vilkas (satelliittikuva). Liikennettä on paljon, mikä ei ole niin miellyttävää, mutta toisaalta vilkkaat kävelykadut luovat kaupunkiin eloisan ilmeen. Kapunki ei kyllä ole yhtä kaunis ja kiinnostava kuin esimerkiksi Buenos Aires, jossa voisin helposti kuvitella viettäväni pitkän ajan turistina, täällä en kamalan pitkään.
Ossi saapui paikalle sunnuntai-iltana, jolloin vaihdoin hostellia Plaza Londresista Bellavista Hostelliin, joka on yksi viihtyisimmistä hostelleista ikinä, suosittelen lämpimästi. Kiki saapui tiistaina ja nyt mä olen siis asunut koko viikon samassa paikassa. Hostelli on todella vilkkaalla baariseudulla ja hostellin asukkaat ovat olleet poikkeuksellisen mukavaa porukkaa ja olemme olleet joka ilta joko hostellin terassilla tai jossain baarissa juttelemassa myöhään. Samaan paikkaan on sattumalta osunut myös Amy, amerikkalainen tyttö, jonka tapasimme Barilochessa. Mä tiesin, että kolme ruotsalaistyttöä, jotka me tavattiin Argentiinassa oli tulossa Santiagoon eilen ja lyhyen tekstiviestivaihdon jälkeen selvisi, että hekin ovat sattumalta tulossa samaan hostelliin! Uskomatonta! Vietettiin koko eilisilta heidän kanssaan, jälleen kerran todella mukavaa porukkaa!
Meidän espanjankurssi alkoi maanantaina ja se on melko intensiivistä, kolme suomalaista opiskelijaa ja Chileläinen opettaja. Ollaan juteltu, käyty läpi kielioppia jne. Kokoajan huomaa oppivansa jotain pientä, mutta tie edessäpäin on vielä pitkä! Kielikurssi jatkuu vielä pari viikkoa, mutta huomenna alkavat varsinaiset kurssit. Tarkoituksena on osallistua viikon aikana mahdollisimman monelle kurssille ja sen jälkeen valita ne kurssit, joille haluamme jäädä. Mun suunnitelmiin kuuluu varmaankin turisimia, valo-/elokuvakursseja ja ehkä markkinointia. Koulu ei ole varsinaisesti yliopisto vaan katolisen yliopiston alaisuudessa toimiva ammattikorkean tyylinen paikka. Opiskelijoita koulussa on 30000 ja kampuksia on pelkästään Santiagossa muistaakseni 5 tai 6. Vaihto-opiskelijoita koulussa on koosta huolimatta vain me kolme suomalaista ja kaksi Kolumbialaista, jotka varmaan tapaamme ensiviikolla!
Koitettiin koko viikko puoliteholla katsella asuntovaihtoehtoja ja lopulta saatiin eilen vuokrattua Ossin ja Kikin kanssa yhdessä 90 neliön kalustettu ja täysin varusteltu kämppä mukavalta alueelta Providencian kaupunginosasta. On niin hyvä fiilis, kun tietää, että parin tunnin päästä muutetaan ja pääsee purkamaan laukkunsa eikä tarvitse enää vaihtaa paikkaa!
Huomisesta tulee rankka päivä, edessä on espanjan tunnit ja kolmen kurssinvetäjän tapaaminen kolmella eri kampuksella, jokainen kampus on aika kaukana toisistaan…
You are currently browsing the archives for March, 2006
