Tanaan aamulla saavuimme Barilocheen. Bussimatka meni yllattavan kivuttomasti vaikka emme saaneet nousta kertakaan bussista koko 22 tuntisen matkan aikana. Pysahdyksia kylla teimme silloin talloin, mutta niissa otettiin vain lisaa porukkaa kyytiin. Alkuun pelotti, ettemme saa mitaan syotavaa, mutta lopulta poytaan tuotiin kolmioleivat, myohemmin lammin ruoka ja aamulla kekseja. Kaiken kaikkiaan tuntuu silta, etta 35 euron maksua vastaan sai aika paljon.
Perille tultuamme menimme suorinta tieta hostellille, se on aika lailla kaupugin ytimessa, korkeimmassa ja varmaan rumimmassa talossa. Mutta heti kun paasi hostellin oman oven sisapuolelle alkoi suu vaantya hymyyn. Aivan uskomattoman siisti ja viihtyisa paikka, jonka ikkunoista ja terassilta on kertakaikkiaan uskomattoman kauniit nakymat (koitan laittaa valokuvia viela jossakin valissa). Tehtiin pieni kavely keskustassa ja kaytiin syomassa (pihvi ja kokis n. 3 euroa). Sen jalkeen vietettiinkin koko paiva hostellilla, kirjoja lukien ja reissun jatkoa suunnitellen. Taas sen ymmartaa, etta kuukausi on lopulta aika lyhyt aika koittaa nahda yhta maata laajemmin. Me ollaan Barilochessa 4 yota, 2 tassa hostellissa ja 2 saman omistajan “vuoristomajassa”, joka on kuulemma viela kauniimpi paikka. Yopyminen naissa maksaa n. 6,5 euroa yo, 4-6 hengen huoneissa. Se(kin) mukava puoli Argentiinan kesassa on, etta taallakin paivat ovat todella pitkia, aurinko nousee aamulla aikaisin ja viela reilusti kahdeksan jalkeen aurinko on nakyvissa. Aurinkoa ja lampoa riittaa ja sen huomaa ihon punotuksesta.
Matka taalta jatkunee kohti Peninsula Valdesia, jossa ollaan paiva pari. Sielta luultavasti jatketaan etelaan Rio Gallegosiin, josta mahdollisimman pian kohti El Calafatenia tai El Chaltenia, joista on paasy Torres del Painesin luonnonpuistoon.
Riippuen siita miten aika riittaa koitamme kayda myos Perito Morenon jaatikkoalueella ja/tai Ushuaiassa, maailman etelaisimmassa kaupungissa.
Jahas, sitten taitaakin olla aika lahtea etsimaan illallispihvia.
