Uusi harrastus

Hehee… Aloitin tällä viikolla uuden harrastuksen (ihan kun niitä ei olisi jo ollut ennestään tarpeeksi). Toissapäivänä harjoiteltiin koko ilta teoriaa, eilisilta ja tää ilta meni käytännön kuivaharjoittelun parissa ja huomisaamuna, jos säät sallii, päästään ekaa kertaa tositoimiin. Hitto sentään, kun ei malttais odottaa!
Muuten viimeviikot ovat menneet aika lailla töiden merkeissä, mielenkiintoisia, mutta työläitä hommia riittää. Juhannus oli mukava saaressa Hangon lähistöllä, sen jälkeen oon vaan ollut tosi poikki. Kaksi viikkoa vielä ja sit voi hengähtää pari viikkoa. Mitään erityistä ei ole ohjelmoituna; nukkumista, syömistä ja ulkonaoloa.
Kun vaan aamulla säät suosisivat!

Life’s good

Painostuksesta pitänee kai kirjoittaa pieni päivitys. Ei ole tehnyt hirveesti mieli näin kesäaikaan viettää töiden jälkeen aikaa koneen ääressä. Elämä on jatkunut aika lailla samaan malliin kuin aiemminkin mainitsin. Töitä tulee tehtyä ja into kantaa edelleen. Vapaa-aikaan kuuluu harvinaisen mukavia ihmisiä, juhlia, liikuntaa, musiikkia ja lukemista. Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut koluttua monia vanhoja levyjä läpi suurella innolla. Luettavaa taas on huomattavasti enemmän kuin mitä aika antaa myöden lukea. Viime viikonloppu meni Tampereella ja oli mulle selvästi vuoden eka todellinen kesäviikonloppu. Nyt ei tekisi mieli tehdä mitään muuta kuin olla ulkona. Onneksi tiedossa on useampikin mökkiviikonloppu. Sunnuntaina uskaltauduin ekaa kertaa HYVIN pitkään aikaan koripalloa heittelemään ja samantien jäin koukkuun. Nyt eteisen hyllyllä komeileekin uusi koris, jota kävin jo viereisen korttelin kentällä kokeilemassa, ässää!

Iltalenkillä käydessä kävi mielessä, ettei viimeaikaiset vauhkoamiset suomalaisten huonosta kunnosta voi pitää paikkansa, sen verran tungosta oli kävelyteillä. Juoksu oli enemmänkin pujottelua muiden lenkkeilijöiden, pyöräilijöiden ja rullaluistelijoiden seassa. Saman reitin varressa näin myös ison melojaryhmän, neljä eri koriskenttää täynnä pelaajia, kahdet tenniksen pelaajat, yhden pesisporukan ja yhden futismatsin…

Gelaskineillä iPod nätiksi

Nopea linkki: http://www.urbanretro.co.uk/Gelaskins-iPod-Art-Skins-p-1-c-306.html

Jos olet miettinyt miksi lähes jokainen iPodin suoja on melko ruma et ole ollut ainoa asiaa pohtinut – jotkut ovat jopa tehneet jotakin asian muuttamiseksi. Mikäli joskus vielä ostan uuden podin sen suojaksi tulee takuuvarmasti joku noista kelmuista!

Tiedätkö mikä on ICE-lyhenne?

“ICE-lyhenteen (in case of emergency) käyttäminen tarkoittaa omaisen puhelinnumeron tallentamista oman matkapuhelimen muistioon ICE-nimellä.” (https://www.redcross.fi/ajankohtaista/uutiset/fi_FI/ice/)

Ideana on siis merkitä esim. äidin ja isän puhelinnumerot kännykkään seuraavan tyylisillä nimille “ICE Äiti” ja “ICE Isä”, jotta ympäri maailman ihmiset voisivat sinun joutuessasi onnettomuuteen löytää puhelimestasi sellaisen numeron, johon kannattaisi soittaa tiedustellakseen esim. veriryhmää, lääkeallergioita ja tietysti ilmoittaa tilanteesta. Hyvä idea, joka kuitenkin vaatii melko laajaa tiedonlevitystä ja asian tiedostamista. Käyppä siis lukaisemassa yo. linkin takaa löytyvä lyhyt selostus, niin osaat ainakin etsiä onnettomuustilanteessa uhrilta tuon numeron, jos et omaan puhelinluetteloosi halua nimiä muuttaa.

Pan’s Labyrinth – El Laberinto del Fauno

Mikäli pidät saduista ja satumaisista elokuvista, etkä pelkää satuja, jotka sisältävät julmia asioita. Mikäli pidät hienosta kuvauksesta, hyvistä ja pahoista kertovista tarinoista. Mikäli pidät hyvistä elokuvakokemuksista, jotka ovat muutakin kuin Ameriikan kultaa loistetta ja aseita (jotka nekin toisinaan toimivat hyvästä viihteestä) ja jotka tuovat mieleen ne lapsuuden mielikuvitukselliset sadut. Mikäli lista herätti positiivisia tuntemuksia käy katsomassa Pan’s Labyrinth, mene jo!

Mikäli minun mielipiteeni ei vakuuta voin kertoa myös, että tämä erinomainen espanjalainen elokuva on saanut mm. kuusi Oscar-ehdokkuutta ja läjäpäin muita tunnustuksia.

Olipa muuten kiva seurata elokuvassa puhuttua espanjaa ja todeta ymmärtävänsä valtaosan, teki ihan mieli taas alkaa harjoittaa sitäkin taitoa taas uudestaan. Elokuvan jälkeen oli jännä kävellä pitkin Helsingin katuja isojen lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen kaduille – mikäli käyt tai olet jo käynyt katsomassa elokuvan saatat ymmärtää mitkä kohdat elokuvasta tulivat mieleeni.

Askartelua

CardBoy

Originally uploaded by Markus_.

Askartelu on aina mukavaa, siinä on samanlaista hetkestä irtautumista kuin joskus parhaimmillaan tiskaamisessa. Pitkästä aikaa tartuin saksiin ja näpertelin CardBoy-kalenterin. Samalla löysin myös monta hauskaa robottiohjetta, niitä en vielä paljasta, ajattelin rakentaa niistä itselleni pienen armeijan tulevan kämppäni ikkunalaudalle (phuuuh, vielä yli kuukausi muuttoon..).

The Devil’s Miner

Eilen tuli Ylen Teemalta palkittu dokumentti, The Devil’s Miner, Boliviassa Potosín kaupungissa olevista Cerro Ricon kaivoksista. Dokumentti ei ollut yhtään hassumpi, mutta ehkä minulle hiukan tylsä siinä mielessä, että tiesin jo suurimman osan siinä kerrotuista asioista. Kuvaaminen oli hienoa työtä ja tuli lähes nostalginen olo katsella viime kesältä tuttuja paikkoja.

Kyseiset kaivokset ovat samat, joissa kävin viime kesänä, matkapäiväkirjan kirjoitus löytyy täältä ja mun ottamia valokuvia Flickristä. En nyt tässä enää kertaa mistä noissa kaivoksissa on kyse.

Vaikka kaiken sen köyhyyden ja kurjuuden tajusikin jo siellä ollessani tuntui silti todella oudolta, luultavastikin pahalta, kun dokumentin poika kertoi kuinka hän haluaisi jonain päivänä päästä matkustamaan Eurooppaan ja nähdä kaikki Euroopan kaupungit. Mahdollisuudet siihen, että näin kävisi ovat aika pienet – totesin hiljaa mielessäni sohvallani kaiken tämän mukavuuden keskellä muistellen omia maailmanympäri ulottuneita matkojani ja niitä lukuisia eri Euroopan maihin suunnattuja retkiä, sitä kuinka vierailin uteliaana turistina siinä epäinhimillisessä pätsissä missä hän käytännössä pakon sanelemana ansaitsee koulurahojaan ja sitä kuinka jälleen huomenna astun lentokoneeseen matkustaakseni kavereiden kanssa Berliiniin katsomaan museoita, katuja ja kauppoja sekä syömään ja juomaan olutta. Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, enkä tiedä milloin tunnen itseni hölmömmäksi, silloin kun tajuan tuon vai silloin kun siitäkin huolimatta jatkan elämääni kuten ennenkin.

Tätä postausta ei ollut tarkoitettu näin syväksi paatokseksi, niin vain kävi. Mutta, hmm, olen onnellinen siitä, että synnyin Suomeen. En väitä sitä, että materia ja matkustamisen mahdollisuus suoraan tekisivät onnellisemmaksi, mutta se, että minulla on mahdollisuus valita ostanko sitä materiaa tai teenkö halutessani jonkin matkan ja väittäisin, että tuo mahdollisuuden olemassaolo on hieno asia.

Huh, melkoista tajunnanvirtaa, saa nähdä tajuaako sitä kukaan muu, en jaksa lukea läpi vaan painan “julkaise”.

Viikonloppua

Hassua miten tuntuu siltä, etten olisi tehnyt koko viikonloppuna mitään vaikka kaikenlaista tulikin puuhattua. Perjantai meni lapsuudenkaverin synttäreitä viettäessä, mukavaa oli, paljon uusia tuttuja – se aina virkistää (ei niin, että vanhoissa mitään vikaa olisi). Eilen nautin Indyn kanssa auringosta ulkona ja sitten pääsin pitkästä aikaa Tapanilaan seinälle kiipeilemään. Kivaaa oloi ja kädet kiittää, päätettiin tehdä tosta nyt tapa, se olisikin hyvä tapa. Illalla Erottajalla soi suomeksi käännetty Italo Disco a lá Kasko. Outoa, mutta hauskaa ja tupa oli täynnä.

Tänään mietin puoliltapäivin miten nauttisin sunnuntaini rauhallisesti, ei ollut mitään ohjelmaa ja hesari-aamukahvi-yhdistelmä houkutteli. Niin ne vaan suunnitelmat muuttuu ja hetken kuluttua istuin autossa autotallissa ja työnsin The Magic Numbersin mahtavan Those the brokes levyn soittimeen (sen saa muuten Stupidosta hintaan 14,9€, Hop Hop!) ja suuntasin lentokentälle tapaamaan veljeä ja sen vaimoa. Sieltä matka jatkui Roihuvuoreen lapsuudenystävälle, josta jatkoimme Kuusijärvelle saunomaan savusaunaan ja uimaan avantoon. Oli erinomaisen mukava reissu, sauna oli loistava, mutta väkeä vähän liiaksikin.

Ennen kotiinpaluuta (iltayhdeksältä) käytiin kiinalaisessa syömässä, nam! Nyt jos katsoisi vielä yhden jakson 24:sta voisi viikonlopun kuitata koetuksi.

Ketäköhän tämäkään lopulta kiinnosti, ei varmaan ketään, mutta kirjoitinpahan kuitenkin.

P.S. Kun kaarroin auton takaisin tallin eteen, Magic Numbersin viimeinen biisi loppui ja levy alkoi alusta, ympyrä sulkeutui ja mä olin hämilläni ekan biisin alkaessa uudestaan, olinko ajamassa autoa talliin vai pitikö peruuttaa ulospäin.

Lunta, vihdoin!

Lunta, vihdoin!

Originally uploaded by Markus_.

JEEE!!!

Mikä mättää Lostissa?

Chilessä alettiin näyttää Lostin ekoja jaksoja siellä ollessani ja aika pian jäinkin sarjaan koukkuun. Ikävä kyllä sarjan seuraaminen katkesti ennen ekan tuotantokauden päätöstä, kun “piti” lähteä matkustamaan. Nyt sain Tuukalta ekan kauden DVD:t lainaksi ja aloitin katsomaan puuttuvia jaksoja. Pian alkoi tuntumaan siltä, että jokin on vialla, kaikki ei ole niinkuin muistin. Sitten sen tajusin, ihmiset kuulostavat aivan erilaisilta, sillä Chilessähän he puhuivat espanjaa!