Junan ikkunasta nähtyä

Taas kerran olen saapunut Suomen Turkuun miellyttävästi junalla. Huomasinpa tällä kertaa, että ikkunasta näkyi hemmetin monta maisemaa ja yksityiskohtaa, joita en aiemmin ole nähnytkään. Mitä ihmettä mä olen kaikki nämä neljä vuotta tehnyt tuolla samalla junalla matkustaessani? Nukkunut, lukenut, kirjoittanut, nollaillut, katsellut muita matkustajia, katsonut elokuvia ja tuijottanut metsää näkemättä sitä puilta.
Tällä kertaa lueskelin juttuja Hesarin tiedeblogia Kvarkeista galakseihin. Siellä oli monia mielenkiintoisia juttuja väestönkasvusta, ilmastomuutoksista ja terveydestä.

P.S. Niistä junan ikkunasta näkyvistä maisemista vielä. Kumpuilevat peltoaukeat ovat mun mielestä aina olleet todella rauhoittava näky, tulee vähän samanlainen olo kuin vuorilla, on tilaa antaa ajatuksen lentää.
P.P.S. Eikä ikkunasta vieläkään näkynyt ainuttakaan lehmää, vaikka kaiuttimista kuulutettiin “Hetken kuluttua karjaa”.
P.P.P.S. Osaako joku kertoa miksi vanhoilla koulubusseilla on taipumus päätyä aivan kummallisiin maailmankolkkiin? Olen nähnyt niitä hiekkakuopissa, Salon ja Turun välissä pellon laidassa olevassa metsässä puiden seassa ja aivan pohjoisimmassa Ruotsissa joen ja metsän välissä, viimeiset kaksi vielä tiettömässä paikassa. Maailma jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen.

Loskaa

Nyt se sitten alkoi, aina yhtä ihana loskainen vaihe Turun syksyssä, prkl. Eilen illalla elokuvista (Wallace and Gromit, tykkäsin ja suosittelen) kotiin kävellessä oli vaan hemmetin kylmä ja tuulista, mutta jo aamulla pääsi nauttimaan loskalätäköistä ja vaakasuoraan tulevasta rännästä. En ole ikinä asunut niin kaukana yliopistosta kuin tänä syksynä, tähän asti oli ihan kiva kävellä se puoli tuntia kuulaassa säässä, mutta nyt hieman harmittaa. En mä vaan osaa käyttää Turussa julkisia kulkuneuvoja, ei Turussa vaan mennä dösällä. Katsotaan miten tän periaatteen vielä käy.

Word ja versiot

Huomasinpa tänään mielenkiintoisen seikan (mikä nyt kenestäkin on mielenkiintoista). Word-tiedosto, joka sisältää graduni oli paisunut 18,5 megaiseksi vaikkei siinä ole yhtäkään skannattua kuvaa vaan ainoastaan Wordillä tehtyjä kuvia eikä sivujakaan ole kuin reilut 60. Tiedoston käsittely alkoi olla aika kivuliasta koneen pysähdellessä aika ajoin kokolailla täysin miettimään mitä tuolle tiedostolle tekisi. Päätinpä sitten katsoa millä sitä pienentäisin ja muistin keväällä muutamaan otteeseen hyödyntäneeni sinänsä näppärältä kuulostavaa versiointiominaisuutta. Tämähän siis mahdollistaa usean eri version säilyttämisen samassa tiedostossa. Minä käytin sitä muutaman kerran tehdessäni isompia muutoksia. Ajattelin, että turhat versiot poistamalla kokoa voisi hieman pudottaa. Siispä varmuuskopioin koko tiedoston ja sen jälkeen poistin kaikki vanhat versiot ( muistaakseni 4 kpl) tiedoston sisältä ja katso – tiedoston koko putosi 750 kilotavuun!!! Jotenkin on vaikea tajuta miten 4 * 750kt = 18.5 Mt ja minä sentään luin pitkän matikan.
Näin mielenkiintoisella asialla minä teitä tänään vaivaan.

Hemingway

Ernest Hemingwayn Ensimmäisistä 49:stä Kertomuksesta on noin puolet takana ja mä alan päästä hyvin tunnelmaan. Kenelle kellot soivat tuli muutama vuosi sitten luettua ja vaikka mä siitä pidinkin jäi todellinen vaikutuksen tunne syntymättä. Nyt asia on toisin. Lyhyet tarinat tapahtuvat eri puolilla maailmaa ja ympäristöä ja paikallista tunnelmaa kuvaillaan rikkaasti. Väistämättä mieli alkaa laukata matkoja suunnittelemaan ja ymmärtää erinomaisesti mikä vaikutus matkustelulla kirjailijalle on ollut.

Näin liikkuu ajatus Iniössä, Turun saaristossa. Nauttikaa viikonlopusta!

Hauskaa Juhannusta!

Nauttikaa, kaikesta!

Tässä kuva fiiliksen hakuun!

Kumma ilta

Kaveri tuli kylään puoli seitsemän, ehdittiin sanoa ehkä kolme lausetta kunnes molemmat nukahtivat, vaikka tarkoituksena oli lähteä melomaan. Yhdeksän jälkeen hain pizzan ja seuraavat puolitoista tuntia tuijotettiin tv:stä aivan uskomatonta roskaa. Mietittiin josko lasi viiniä auttaisi tilannetta ja voil·, 23:30 olimme merisatamassa kanootin selässä. Kymmenen metrin melonnan jälkeen tuli yksi vene vastaan, sen jälkeen ei yhtäkään. Veden pinta kuin peili, taivas vailla pilviä ja taivaalla pyöreä kuu. Hemmetti että oli hienoa, suosittelen, kokeilkaa!

Aivomyräkkää

Tää on ollut kumma viikko. On ollut oman elämän asioita mielessä ja mietinnässä ja sitten tuo gradu on teettänyt aika lailla ajatustyötä. En tiedä onko se vain mun ominaisuus, mutta olen taas huomannut kuinka paljon helpompi mun on päästä fiksuihin ratkaisuihin ja tuloksiin, jos voin jakaa ajatukseni jonkun samalla aaltopituudella olevan kanssa. Asioita tulee silloin ajateltua paljon laajemmin ja useammalta näkökannalta kuin vain yksinään asioita pyöritellessä. Jos jään liiaksi pohtimaan asioita yksinäni tuloksena on semmoinen downward spiral, ajatukset alkaa pyöriä yhä suppeammin tietyn/tiettyjen asioiden ja mielipiteiden ympärillä jolloin on hankala saada mitään “innovaatiota” aikaiseksi.

Riikaan!

Jippiajee, viikon päästä lähtö Latvian kauniiseen (kuulemani mukaan) Riikaan. Kyseessä on koulumme kansantaloustieteilijöiden järjestämä opintomatka. Käymme tutustumassa Latvian keskuspankkiin ja mahdollisesti erään pohjoismaalaisen pankkiyrityksen toimintaan. Sitten täytyy tietysti yrittää saada mahdollisimman kattava kuva siitä, millä tolalla maan ravintola-ala on.
Nyt haluaisin saada vinkkejä niiltä, jotka ovat Riikassa käyneet. Minne kannattaa mennä ja mitä tehdä?

Pyhäpäivistä

Pyhäpäivät voi olla kyllä varsin turhia, jos muutenkin sattuisi olemaan loma käynnissä. Kun ei ole varautunut mitenkään eikä tehnyt suunnitelmia on päivä vallan tyhmä, kun ei mitään järkevää voi kodin ulkopuolella tehdä…
Seuraavalla kerralla pitää olla kauempaa viisas ja kehittää jotain mielekästä pyhäpäivän varalle. Sataakin vielä!

Päivää

Ulkona on nätin näköistä, lunta leijailee hiljalleen suurina hiutaleina. Olin päivän tutustumassa Olkiluodon ydinvoimalaan, mielenkiintoista ja outoa. 60 metriä maan alla matala- ja keskiaktiivisen jätteen varastointiluolastossa kävellessä tuntui kuin olisi jossain Half-lifen keskellä (aika paljon rauhallisempaa tosin oli). Ilta on mennyt mukavasti musiikkia kuunnellessa ja kandia kirjoittaessa. Joska tuskailee tenttiin luvun kanssa. Voisinpa kohta ajaa sen omaan kotiinsa ja painua nukkumaan.