Talo

Ehkä tätä jo ensi vuonna voisi kutsua perinteeksi.

Riemua

Sain eilen tekstiviestin, joka sisälsi mukavimman tiedon aikoihin – hyvä ystävä ja vaimonsa olivat saaneet poikalapsen! Nyt täällä odotetaan kuumeisesti sitä, että heitä pääsisi tapaamaan. Tietty varpajaisiakin odotetaan innolla.
On kiva päästä seuraamaan heidän alkavaa perhe-elämää, kyseessä on kuitenkin mun ensimmäiset läheiset ystävät, jotka saavat lapsen. Mukavaa on myös se, että he muuttivat hiljattain lyhyen kävelymatkan päähän meistä, joten voidaan helposti tehdä puolin ja toisin vierailuja. Huippu juttu!

Meilläkin päättyi eilen kuukauden mittainen odotus, kun tilaamamme kirjahylly saapui. Edessä oli parin tunnin jännittävä asennustyö. Proppujen laittaminen on aina hermostuttanut mua ja nyt niitä laitettiin 22 kpl! Lopputulos on kuitenkin hieno. Nyt vaan jännityksellä odotetaan ja katsotaan pysyykö se seinällä…

Aikaa on kulunut ja vettä virrannut joissa

Olin taas tänään suunnittelemassa melontaporukan kirjaprojektia. Olen ottanut osaa isän ikiaikaisen porukan retkille pienestä pitäen vaihtelevalla frekvenssillä ja kivaa on ollut. Olen koko ajan ajatellut, että tietyistä hienoista kesäretkistä on joitakin vuosia, mutta tänään kauhukseni tajusin, että niistä on yli kymmenen vuotta! Niin se vaan on aika mennyt kovaa vauhtia. Ei sitä tietenkään pitäisi kauhistella vaan iloita kaikista niistä hienoista kokemuksista, joita on jo ehtinyt kokea. Edessäpäin kuitenkin on n. kolmin-nelinkertainen aika/määrä koettavaa, erinomaista!

Tennistä

Oltiin viikonloppuna neljän hengen voimin Vierumäellä tenniskurssilla. Ohjelmassa oli 11 tuntia treeniä ja jäljelle jäänyt aika meni aika pitkälti syömiseen ja nukkumiseen. Nyt voi sanoa, että alkeet on melko hyvin ymmärretty ja jossain määrin opittukin. Sit pitäis vaan treenata. Kivaa oli, mutta nyt on paikat jumissa. Kankein jaloin uuteen viikkoon!

Aamupalat

Aamupala on ehkä paras aterioista. Ainakin mikäli sille suodaan riittävästi aikaa. Käytännössä näin tapahtuu vain viikonloppuisin, arkisin asiat on niin heikosti, etten enää syö ollenkaan aamiaista. Mutta viikonloppuisin, kyllä! Me ollaan koitettu käydä lauantaisin kauppahallissa ostamassa jotain pientä ekstraa, yleensä joku hyvä leipä ja ehkä pieni pala hyvää juustoa. Tää on yksi niistä jutuista, joiden takia tykkään asua keskustassa. Nyt ulos haukkaamaan happea! 

Hankala aamu

Partakone hajosi ja leikkasi naamakarvat miten sattuu. Ei auttanut kuin höylätä loputkin pois. Kummallinen olo, nujerrettu. En tunne itseäni peilistä ja leuka tuntuu kuin kiilloitetulta tanssilattialta. Huono startti päivälle. Luulen silti selviäväni hengissä ja järjissäni.

Matti Johannes Koivun Irwin-levy on muuten täydellisintä musiikkia vähään aikaan!

Yksi huoli vähemmän

Eipähän tarvitse tätäkään enää miettiä, mitäköhän sitten miettisi? Vaikkapa sitä milloin tuota pitäisi juhlia! 

Viikonloppuna viimeisteltyä

Aloitettiin Johannan kanssa piparkakkutaloprojekti jo kaksi viikkoa sitten, mutta kattotyöt jäivät silloin pahasti kesken. Homma saatiin kuitenkin viimein päätökseen lauantaina ja se tuntui hyvältä. Lopputulos on mahtava, kuten kuvasta näette! No, ainakin se on itse tehty ja tekeminen oli hauskaa ja asunnossa leijui pitkään hyvä piparkakun tuoksu.

Alla pari esimerkkiä Milanolaisista jouluherkuista, ovat onnistuneet melkein yhtä hyvin kuin meikäläiset.

Joulun aika alkaa

Oltiin äsken Johanneksen kirkossa katsomassa ja kuuntelemassa YL:n joulukonserttia. Siitä on muodostunut jo jonkinlainen perinne ja varsin kiva sellainen. Tunnelma siellä on hieno alkaen valaistuksesta ja puitteista, tärkeintä on toki hieno laulu.

Konsertin jälkeen jatkettiin Viiskulman primulaan glögille eikä mennyt aikaakaan, kun sisään pamahtivat tiernapojat esiintymään. Ihmiset olivat innoissaan ja joulun odotustunnelma katossa. Mukavaa!

Niskan päällä

Vuosi alkaa olla melko pitkällä. Ei siitä muuten pitäisi niin hurrata, mutta ajatus lähestyvästä joulusta pitkine pyhineen on aika kutkuttava. Syksy on mennyt tosi kovaa vauhtia ja välillä työt ovat pitäneet otteessaan aika tiukasti. Mielenkiintoista on ollut, vaikkakin toisinaan aika raskasta. Etenkin viimeinen kuukausi monine ulkomaanmatkoineen on verottanut.
Itsenäisyyspäivä tulee vietettyä pidennettynä Levillä. Suunnitelmiin kuuluu paljon unta, ruokaa, ulkoilua ja erinomaista seuraa. Leviltä pitääkin lähteä suoraan töiden pariin Milanoon ja viimeinen viikko ennen joulua menee Rio de Janeirossa, töiden merkeissä sekin.
Pakko se on myöntää, että vapaa-ajan määrä on viime aikoina jäänyt liian vähäiseksi ja ystävien seuraa on tullut kaivattua.
Siitä puheen ollen, nyt poistun nujertamaan Joskan kössikentällä.