Syksyä

Takana on jo puolisentoista kuukautta Suomessa oleilua. Monet pitkään maailmalla olleet ovat puhuneet palatessa iskevästä kulttuurishokista. Mulle ei mitään semmoista shokkia ole tullut, joka olisi aiheutunut kulttuurista tai suomalaisten käytöksestä tai mistään muustakaan Suomeen liittyvästä, mutta pakko on myöntää, että on ollut vaikeaa sopeutua taas miettimään opiskelujuttuja, työnhakua ja muita normaaliin elämään kuuluvaa. Matkailu sopii mulle aika hyvin, mitenköhän siitä sais itselleen sen normaalin olotilan? Voi tietty olla, että sen hohto alkais sitten rapista, mene ja tiedä. Onneksi kuitenkin tiedossa on jo seuraava reissu, tammikuussa lähdetään hyvällä porukalla Berliiniin muutamaksi päiväksi, JEE! En oo ikinä tuossa mielenkiintoisessa kaupungissa ollut. Kaikki sitä kehuu, joten on jo aikakin mennä.

Vaikka yleisesti ottaen olenkin ollut säälittävän iljettävän laiska ja saamaton koko Suomessa olo aikani olen sentään saanut itseäni niskasta kiinni ja liikkunut kiitettävästi. Enemmän ja säännöllisemmin kuin vuosiin. Viimeiset kolme viikkoa on liikuntasuoritteita tullut 3-5 viikossa. Lähinnä juoksua ja squashia, tälle viikolle juoksukilsoja kertyi jo 33! Ties vaikka juoksisin maratonin ensi kesänä… no en lähde vielä lupailemaan mitään. Kunhan vaan tahti pysyisi yllä.

Ensi viikolla mun on oikeasti pakko tehdä jotain opintojen eteen, siis aikuisten oikeesti. Ei kai se niin mahdotonta voi olla. Ei voi, sitähän minäkin.

Samankaltaisia kirjoituksia ei löytynyt.